Voin jo ihan turvallisesti kirjoittaa tänne ilman pelkoa, että joku tuttu sattuu lukemaan... kun ei täällä koskaan käy kukaan! Mitä nyt välillä joku ihana tyyppi, mutta... ehei, ei kukaan kaveri!

Joo, kamalan masentunu. Ei ihan viiltelyyn asti, ei toki. Ja itse kammoan viiltelyä sen verran etten siihen toivottavasti koskaan joudu. Vaikka luulen (tai pikemminkin toivon) ymmärtäväni niitä jotka viiltelevät. Mutta äh, ei mun pitäny ajautua viiltelyyn. Mutta omia murheita vois kahlata vähäsen läpi. Päivä alkoi silleen ihanasti että mä muistan: ei oo tehtynä äikän läksyjä, ja saksan kirjaesittely pitäis antaa tänää maikalle tarkistettavaks! Noo, kirjaesittelyn tekee nopeesti bussissa. Ja Kamppiin tultua se on lähes kokonaan valmis. Pitää laittaa vaan yks sivunumero. Hienoa. No, eipä oo vielä äikän läksyjä tehtynä! Miten vaan, ne saa tehtyä helposti koulussa ennen saksan tuntia. Ruokailussa kaikki meni kai ihan jees, mutta yhessä vaiheessa päivää kaverit "hylkää" mut välkällä. Ei tietty tahallaan, mäki esitin et se oli pelkkä vitsi. Mut ne vitsailee tollasilla asioilla nykyään aina, et siirtyy musta poispäin. Ja sit ne juttelee kaikest rasittavast, ja just niistä jutuista jotka ei vois vähempää kiinnostaa. Että kivaa. Yhes toises vaihees päivää kaveri syyttää mua siitä et mä kirjotan siitä mun päiväkirjaan. Jaa-a myöhemmin päiväl bussissa ajattelin mitä kaikkee ois voinu vastata: "Mistä sä nii päättelet? Ja eiks oo loppujen lopuks aika normaalii et kirjottaa tyypeistä jotka on joka päivä ympärillä?" ja kaikkee tollasta. Jep, ja sit piti viel kiireesti tehä vähän ussan läksyy et en sais ainakaan kokonaista unohdusta. No jäi sit toinen tehtävä tekemättä, mut ees tein jotain.
Mul oli paljon tavaraa pöydällä koulupäivänä ja sit koulun loputtuu niitten pakkaamises meni vähän aikaa. No kaverit päättää lähtee siitä pois silleen "ei me susta välitetä"-tyylisesti. Mutta lopulta nyt ku sitä ajattelee jälkeen päin, nii mun matka koulust Kamppiin oli paljon mielyttävämpi yksin kuin kavereiden kanssa. Koska jos mä oisin menny niitten kanssa aikasemmin, mä en ois törmänny ihastukseen. Ja mä tiedän, et tää kuulostaa nyt ihan sika tyhmältä, mitä mä seuraavaks kuvailen, mut miten vaan. Mä odotin hissiä ja ajattelin just sitä kertaa ku mun ihastus oli pelästyttäny mun kaks kaverii samaisessa hississä. Ja eipä aikaakaan kun mä kuulen jostain takaa oikeelta ihastuksen äänen! Mä näin niitten (sen ja sen kaverin) heijastukset epäselvästi lasisesta hissin seinästä ja luulin jo et ne meneeki ohi, mut ehei, eipä tietenkää! Neki harrastaa hissillä matkustamista ja kohta ne molemmat seisoo siinä, kaveri vasemmalla ja ihastus oikeella puolella! Mä oon hiljaa, ja varmaan ihan vi**n punanen. Sit se kaveri sanoo moi. Mä inahdan moi ja kohotan kättäni ihastukselle. Totta puhuen me ollaan sovittu, että ollaan kavereita. Ja mesekeskustelujen jälkeen ei kihelmöi enää nii paljon kun mä vaan nään sen. Mut silti se oli... huh huh. Ja sit hissi tuli ja me mentiin sisään. Huvittavaa, että mä onnistuin päästämään ihan "hauskoja" kommentteja. Ja oli tosi jännää huomata et ihastuksel on sama "harrastus" kuin kavereilla. Hissin ovet on menossa kiinni, ja sit viime tipassa avataan ne ovenavausnapilla tai jalalla! Mä puuskahdan huvittuneesti ku ihastus tekee nii ja sit se lopettaa. xP Hissi tulee alas ja me mennään pois. Eikä enää jutella. Mä oon menossa normaaliin suuntaan kauppaan ja pojat oli menossa omaan suuntaansa. Mut sit ne kääntyykin ja suuntaa myös kauppaa kohti! Mä kiihdytän askelia ja kaivan kännykän esiin. Kaverin numero ja soita. "Mis sä oot?" kysyn. "Metrossa", kuuluu vastaus. "Voi vittu. Sä olisit ollu ilosempu jos oisit tullu mun kaa." Ja sit mä kerron kaiken, ja liikun samalla kaupan toiselle puolelle jonnekkin juustotiskille jonne pojat ei ainakaan tuu. Ja arvatkaapa vaan mitä mä sain vastaukseks??!!? "Voi jee, tää varmaan mullisti sun elämän täysin!"
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Hei oikeesti!! Eiks hyvän kaverin pitäis iloita kaverinki jutuista?? Ystävyys on antamista ja saamista, ei pelkkää ottamista. Koska MÄ oon kyl tukenu ku on saanu huonon numeron ja on siitä surullinen, tai jos on kiusattu tai jotain muuta. Mä yritän rohkaista ja auttaa. Ajatteleeks kaverit et mä oon vahva eikä mulla oo ongelmia joihin tarvis tukea? Tai eiks kaverit vois iloita munki ilosta vaik se ei kiinnostais? Mulle tää oli nimittäin TOSITOSI tärkeetä!! Sori, mut nyt on kyl pakko vähän purkaa itteään:
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! !!!!!!!!!!!!!!!!!!! !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1 !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!11 !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1176tgbvfahewbr erbce wgyfugweryc esrfy cawgjbd cyawec ygu fyuagwerf
ARGHARGHAGHARGH!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
KAVERIT! AJATELKAA KAVEREITAKI ÄLKÄÄKÄ VAAN ITTEÄNNE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ainii, mä meinasin jo unohtaa, et yks tyyppi, joka kiusaa alituiseen vähän kaikkia, meinas kuristaa mut koulun lopussa burberin kaulahuivilla. No ei nyt ihan, mut se tuntu. Ja kun mä olin muutenki masentunu nii se ei yhtään parantanu oloa.
Kaverit ei muutenkaan, yleensäkään, välitä. Muumikirjan on OIKEESTI hyviä, ja kaikki vaan pilkkaa jos mä luen niitä! Mä oon laittanu kalenteriin yhen söpön nöyttelijän kuvan. "Ruma" sanoo paras kaveri ja esittää repivänsä kuvan.

PLIIS, MÄ HALUAN ET JOKU VÄLITTÄÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kyl kaikki muut välittää, aikuiset ja kaverit harrastuksessa (siis ne joille mä puhun ongelmistani, pianomaikka ei kuulu niihin). Mä oon kertonu ison osan elämästäni partiolaisille, ja oon mä kertonu sanataideohjaajalle olevani masentunu. Ja ne on tajunnu, ymmärtäny. Sanataideohjaaja anto mun jopa leikkii mustalla tussilla. :D Se on mun suosikki"lelu". :DD

Mutta, näihin tunnelmiin tänää. Toivottavasti huomen on parempi päivä (mitä en oleta, matskuu eikä läksyi tehtynä). Taidan mennä aikasin sänkyyn, lukee ja mennä aikasemmin ku yleensä nukkumaan. Suihku/kylpy jää tältä päivältä nyt väliin.

Choco ---------------- 19

Argh, mä en kestä!!!!!!!!!!!!!